Useimmiten kun puhutaan sukeltamisesta harrastuksena, tarkoitetaan laitesukeltamista. Laitesukellus on laji, jota monet kokeilevat matkoillaan esimerkiksi Thaimaassa. Lämpimissä ja kirkkaissa vesissä saattaa olla matala kynnys testata veden alla hengittämistä ja liikkumista, varsinkin jos on jo snorklannut. Laitesukeltamista harrastetaan samoin Suomen hyisissä vesissä. On myös sukeltamisen ammattilaisia, kuten pelastussukeltajat ja armeijan erikoisjoukkojen sukeltajat.

Snorklatessa välineinä ovat yleensä snorkkeliputki, uimalasit ja räpylät. Kun tarkoitus on katsella veden alaisia näkymiä, ovat uimalasit kaikkien tärkein väline, koska harva kykenee pitämään paljaita silmiään auki vedessä ja näkemään juuri mitään. Snorklatessa käytetään uimiseen tarkoitettujen uimalasien sijaan yleensä mahdollisimman isoa maskia, joissa läpinäkyvä kova muovi peittää alueen silmien ympärillä ja nenänkin, jolloin ei tarvitse huolehtia nenän tyhjentämisestä vedestä. Jos maskissa on erillinen joustavasta muovista tehty nenäosa, sopii sama maski yleensä myös laitesukellukseen. Snorkkeliputki mahdollistaa hengittämisen, vaikka kasvot olisivat kohti pohjaa. Räpylöiden avulla liikkuminen on kevyempää ja ne vaikuttavat positiivisesti myös kellumiseen. Räpylät luovat turvallisuutta, kun pääsee siirtymään nopeammin takaisin veneeseen tai rannalle joutumatta rasittamaan itseään liikaa.

Kun on kokenut pinnan alaista hengittämistä snorkkeliputken avulla, voi seuraavaksi lomamatkallaan mennä laitesukelluskurssille. Lajia voi testata myös ohjaajan kanssa matalassa vedessä jo ennen kurssin käymistä, mutta muutoin sukellusretkille lähteminen vaatii ehdottomasti kurssin ja tutkinnon läpäisemisen. Jotkut harjoittelevat uima-altaissa, mutta kurssin tarkoitus on oppia sukeltamaan avovesiympäristössä.

Laitesukelluksessa oleelliset välineet ovat ilmatankki ja regulaattori eli hengityssäädin. Hengityssäädin pidetään suussa koko ajan ja sillä sekä hengitetään sisään ilmaa tankista että hengitetään ulos. Uloshengityksessä vapautuu kuplia veteen. Jotta sukeltaja pysyisi ilmatankkeineen veden pinnalla, vajoamaan alas ja palaamaan takaisin pinnalle ilman suuria ponnisteluja, on oleellista pitää yllään tasapainotusliiviä. Se on yhteydessä ilmatankkiin ja liivin avulla voi säädellä nostettaan täyttäen ja tyhjentämällä liiviä ilmasta.

Vapaasukelluksessa ei tarvita välttämättä mitään välineitä voidakseen sukellella pinnan alla. Ilman harjoittelua useimmat pystyvät sukeltamaan vain parin metrin syvyyteen ehkä kymmeneksi sekunniksi, koska ponnistelu vie happea. Vapaasukeltajat harjoittelevat ottamaan rauhallisesti ja pidättämään hengitystään pidempään. Maski on oleellinen väline, jotta veden alla pystyisi näkemään. Räpylöitä käytetään, jotta pääsisi liikkumaan nopeammin ja vaivattomammin.