Huono vedenalainen näkyvyys luo haastetta sukeltamiseen Suomen olosuhteissa. Suomessa on mutapohjia, ja muutaman metrin näkyvyys on täällä jo todella hyvä. Veden sameudessa voi nähdä tuurilla hauen ja joitain ahvenia. Tropiikin vesissä taas voi nähdä koralleja, suuria kalaparvia, kilpikonnia ja vaikkapa paholaisrauskuja. Yleensäkin veden alainen elämä on suosituimmissa sukelluskohteissa Suomen vesiä vilkkaampaa, ja nähtävää on enemmän. Suomessa on toisaalta sellaisia sukellusmahdollisuuksia, joita lämpimissä kohteissa ei ole. Hurjapäisimmät kokeilevat avantosukeltamista.
Suomessa on joitain toimintansa lopettaneita louhoksia, joissa on kirkas vesi. Juuri tuon mahdollisuuden takia jotkut kokeilevat esimerkiksi Kiskon avolouhosta Salossa. Louhoksissa ei kuitenkaan ole juurikaan elämää, mutta joitain kaloja niihin on saattanut päätyä. Kiskossa on nähtävissä ahvenia, mutta lähinnä siellä katsellaan pohjan kivikkoa, kaivosjätettä ja puita muutaman metrin näkyvyydellä.
Suomalaiset menevät yleensä luolasukeltamaan Norjaan, koska täällä ei oikein ole luonnollisia veden peittämiä luolastoja. Jotkut kuitenkin luolasukeltavat vanhoissa kaivoksissa, kuten Montolan vanhassa kaivoksessa Pieksämäellä. Kalkkiseinämien ansiosta pohjaveden täyttämässä kaivoksessa on melko kirkas vesi, joka voi vetää vertoja trooppisille merivesille. Kaivossukeltamisessa innostaa lähinnä seikkailun tunne tutkiessa kaivosseinämiä. Meribiologille näillä kohteilla ei yleensä ole mitään annettavaa. Niissä ennemminkin tutkitaan, kuinka paikkoja on louhittu ja mitä kaivokseen on jäänyt sen lopetettua toimintansa.
Suomen erikoiset sukelluskohteet ovat olosuhteiltaan hieman vaarallisia. Lohjan Ojamon kaivoksella on ollut neljä kuolemaan johtanutta onnettomuutta 17 vuoden aikana. Sukeltajan tauti on yksi riskeistä missä vain sukeltaessa ja se on joskus kotimaankin onnettomuuksien syynä. Viimeisimmän Ojamolla tapahtuneen kuolemanonnettomuuden aiheuttajaa ei kuitenkaan tiedetä.
Suomessa sukeltavia saattaa motivoida pelkkä painottomuuden tunne, jonka voi kokea vedessä. Laitesukeltaminen on ehkä pitkäkestoisin tapa kokea lentämisen tuntemusta, koska uimahypyt kestävät vain pari sekuntia, laskuvarjohyppykään ei kovin pitkä ole ja laskettelussa jalat ovat kuitenkin maata vasten. Erilaisissa sukelluspaikoissa kastautuminenkin saattaa riittää joillekin syyksi matkustaa ja valmistautua monta tuntia yhden tunnin sukellusta varten. Ehkä jonkinlaista kiinnostusta sukelluslaitteisiinkin tarvitaan, koska varusteet tarvitsee hankkia itse, huolehtia niiden huoltamisesta ja niitä joutuu itse kuljettamaan ja säilömään.