Uimahyppääminen voi olla harrastus tai siinä voi kehittyä olympiatason huippu-urheilijaksi. Syitä uimahypyn aloittamiseen voi olla uintilajeista pitäminen ja viihtyminen vedessä. Siinä tarvitaan myös kiinnostusta jonkinlaiseen akrobatiaan ja hurjapäisyyttä, sillä lajissa voidaan hypätä kymmenestä metristä kovalla vauhdilla ja kierteillä. Uimahyppyjä voi harrastaa huvikseen tai kilpailla lajissa.
Jotkut saattavat harrastaa uimahyppyjä voidakseen kokea ilmassa liikkumisen ihmeen. Se voi olla vastaava halu kuin laskuvarjohypyissä tai liitovarjoilussa, mutta uimahypyissä ei tarvita välineitä ja se on yksinkertaisempaa, vaikkakin hyvin lyhytkestoista hypyn kestäessä vain pari sekuntia. Vedestä on helppo kiivetä itse uudelleen hyppytorniin ja hypätä uudestaan. Ihmisillä on taipumusta etsiä vauhtia ja adrenaliinipurkauksia, jota toiset löytävät laskettelusta, toiset moottoriurheilusta tai toiset hyppäämisestä.
Tyypillinen ympäristö uimahyppyharrastukselle on uimahallit ja niiden hyppytornit. Torneissa on hyppäämistä varten ulokkeet, joista hyppääminen on mahdollisimman turvallista, kun ei ole riskiä osua seinämään tai hypätä ohi altaan. Niissä on myös katsottu, että altaan pohja on tarpeeksi syvällä, sillä korkealta hypätessä myös upotaan syvälle.
Hypätä voi myös esimerkiksi kallion kielekkeiltä ja silloilta. Kalliolta hyppääminen on riskialtis seikkailulaji, jossa pitää varmistaa etäisyys seinämästä ja veden syvyys.
Uimahyppy on kilpailuna arvostelulaji samalla tavalla kuin kilpavoimistelu ja taitoluistelu. Sijoittuminen kilpailussa riippuu tuomareiden antamista pisteistä.
Uimahypyissä voidaan kilpailla myös hyppykorkeudessa. Korkeusennätys on Laso Schallerilla, joka vuonna 2015 hyppäsi 58,8 metrin korkeudesta Sveitsissä. Korkealta hyppäämisessä vauhti voi olla 123 metriä sekunnissa ja täräys veteen on vaarallisen kova. Schallerin ennätyshyppyä valmisteltiin rikkomalla veden pintajännitystä lammikon pohjaan asennetuilla happitankeilla, jotka luovuttivat kuplia veteen. Hyppy kuitenkin päättyi hieman eri kohtaan kuin mitä oli ennakoitu ja Schaller satutti itseään osuessaan veteen. Korkeiden uimahyppyjen maailmamestaruuskilpailuihin ei ole vielä osallistunut suomalaisia, mikä voi johtua harjoittelupaikkojen puutteesta Suomessa. Uinnin maailmanmestaruuskisojen yhteydessä miesten korkeiden hyppyjen lajissa hypätään 27 metristä, naisten sarjassa 20 metristä. Tavallisissa uimahyppykisoissa hypätään 10 metristä.
Oma lajinsa on myös pellehypyt, jotka ovat viihdettä. Niiden suorittajan täytyy kuitenkin olla osaava uimahyppääjä, joka hyppyjen lisäksi hauskuuttaa yleisöä. Vaativuutta lisää vaatteet ja kömpelyyttä matkivissa esityksissä täytyy tarkkaan suunnitella laskeutumiskulma veteen.