Suomalaiset urheiluseurat tarjoavat mahdollisuuksia uimahypyn alkeiden opetteluun, ja ohjaamista voi lopulta saada maajoukkuetasoon asti. Seurat järjestävät tutustumisharjoituksia sellaisille, jotka eivät ole koskaan hypänneet tai saaneet opastusta oikeaoppiseen uimahyppäämiseen. Näitä harjoituksia on erikseen aikuisille ja lapsille. Jos on yhtään utelias ja hyppäämisen jännitys kiinnostaa, on aloittaminen tehty helpoksi. Esimerkiksi helsinkiläinen uimahyppyseura Tiirat järjestää tällaisia tutustumisharjoituksia Mäkelänrinteen uimakeskuksessa. Tutustumisajat on ilmoitettu verkkosivuilla ja kiinnostuneiden tarvisee vain varata itselleen paikka ilmoittautumalla. Uimaseurat saattavat järjestää myös kehonhallinta- ja akrobatiatunteja, sillä nämä ovat hyödyllisiä taitoja uimahypyissä.
Harrastelijoille voi joskus olla kilpaurheilulajeissa ongelmana, että lajiseurat keskittyvät kilpailemiseen, johon kaikilla uimahyppääjillä ei välttämättä ole mitään kiinnostusta. Jos uimahyppyjä harrastaa omaksi ilokseen ja jännityksekseen, saattaa ohjaustunteja olla tätä varten vain vähän tarjolla. Lapsille ja nuorille voi olla ryhmiä enemmän kuin aikuisille. Aikuiset voivat silti, toisinaan alkeidenkin jälkeen, jatkaa jatkoharrasteryhmissä kehittymistään. Uimahyppyseurojen toiminnan tarkoituksiin voi kuulua elinikäisten harrastusmahdollisuuksien tarjoaminen harrastelijoille, mutta tätä voi olla vaikea toteuttaa, jos harrastajia on joillain paikkakunnilla vain vähän.
Uimahyppy ei välttämättä tule kaikille mieleen mahdollisena harrastuslajina. Näyttelijä Karoliina Blackburn sanoi eräässä haastattelussa rakastaneensa aina vettä ja kokeilleensa ystävänsä kanssa uimahyppyjä tehdäkseen jotain ihan uutta. Hän sanoi olleensa koukussa lajiin jo ensimmäisten harjoitusten jälkeen. Uimahyppy antaa hänelle endorfiineja ja iloa. Lisäksi laji kehittää koordinaatiota, motoriikkaa ja kehonhallintaa. Hyppyjen yhteydessä voi syntyä mustelmia hyppääjän tärähtäessä veteen kovaa. Uimahypyssä täytyy keskittyä, jotta pahemmilta onnettomuuksilta vältytään. Aluksi riittää hyppääminen parista metristä. Laji vaatii harjoittelua, ensimmäisellä yrityksellä uusien liikkeiden kanssa tuskin onnistuu kukaan.
Ponnahduslaudat ovat monille tuttuja lomapaikkojen uima-altailta. Niilläkin voi vahingoittaa itsensä, jos hyppääjä ei keskity. Metrin korkeudella olevalta ponnahduslaudalta hypätessä onnettomuudet johtuvat lähinnä liukastumisesta, ja sen takia itsensä hyppylautaan telomisesta. Näitä ponnahduslautoja on myös monissa uimahalleissa. Lapsille voi olla ominaista uskaltaa pomppia hyppylaudoilta uskaliaasti ja siten lajin aloittaminen pelottomana nuorena voi olla helpointa.
Uimahyppyjen kerrostasoja löytyy monista uimahalleista, mutta olympiatason kymmenen metrin tasoja löytyy vain isoimmista kaupungeista Helsingistä, Vantaalta, Oulusta, Turusta ja Kuopiosta uimahalleista sekä joistain maauimaloista.